Rikkinäiset sanat polttivat reiän sydämeeni ja kirvelivät silmissä, heitin ne ikkunasta ulos, annoin niiden lentää tuulen mukana pois. En ole sama ihminen kuin silloin joskus, en halua enää olla sairas, haluan olla iloinen ja nähdä elämän kauniit asiat. Eilen makasin enkelin kanssa lumihangessa keskellä yötä, katselimme taivaita ja vain puhuimme. Sellaista elämän kuuluu olla, ei yksin ikkunalaudalla itkemistä aamuviideltä, ei enää. En halua murehtia menneitä, koska niihin en voi enää vaikuttaa, voin vain muistaa miten jumalattoman haskan kesän 2010 toi tullessaan, vaikka kauniit ajat eivät selvinneet syksyn yli. 2011 tulee olemaan parempi, toivottavasti, minä teen siitä hyvän vaikka väkisin.
Hyvää uutta vuotta teille kaikille kolmellekymmenelle lukijalle, olette tärkeitä minulle, joka ikinen ♥